Venykekirjallisuus
Wolmar Schildt ja venykekirjallisuus
Wolmar Storbjörn Schildt (1810-1893), Jyväskylän ja ympäristön piirilääkäri 1839-1888, oli niin monen toimen mies, että hänen on sanottu olleen mukana kaikessa merkittävässä, mitä Jyväskylässä 1800-luvun loppupuolella puuhattiin.
Schildt halusi suomea taitavana rikastuttaa kieltä myös uusilla sanoilla, joista monet jäivätkin käyttöön, kuten esim. tiede, taide, esine, henkilö, yksilö, yleisö, sivistys, kansallisuus, kirje ja suhde.
Paitsi kielen sanojen kartuttamisen, Schildt halusi myös uudistaa koko kirjoitusjärjestelmämme muistuttamaan lähemmin eurooppalaisia kieliä. Hän loi ns. venykekirjoituksen, jossa pitkät vokaalit korvattiin yhdellä vokaalilla, jonka päällä on sirkumfleksi eli tuittu. Lisäksi ä ja ö korvattiin latinalaisilla ae ja oe yhtenäismerkeillä. Uudistus ei saanut tuulta siipiensä alle, vaikka Schildt lahjoitti painotaloille uusia kirjakkeita tätä varten.
Esimerkki Schildtin venykekirjoituksesta Suometar-lehdestä 18.4.1856:
Jospa mâherran oikeutta sâtaisîn Jyvaeskylâen, joka asia oliskin sangen suotuisa ja toivottava tâellâe kaukana mân sydaemessae. Totta se varallisesti ja hengellisesti ylentaeisi naeitae seutuja, joka olisikin voimallinen kohoke koko Keski-Suomelle, sekae taelle nuorelle kaupunnille. Ja varmaan Suomen armollinen esivalta, joka valvô joka mâkunnan etua, myös toimittâ ajan kuluessa ûtta mâherran lâeniae Keski-Suomên.