Keskiaikainen pergamentti

Jyväskylän yliopiston kirjaston kokoelmissa on katolilaisesta antifonaari-tyyppisestä kirjasta peräisin olevan yksittäinen pergamenttilehti n. 1450-luvulta. Antifonaariin on kirjoitettu jumalanpalveluksessa esitettävät laulut. Luterilaisin nykytermein puhuttaisiin nuottivirsikirjasta ja siitä irti revitystä sivusta.

Tiedot pergamentista on saatu Jyväskylän yliopiston romaanisen filologian professori ja vanhojen kirjojen tutkija ja harrastaja Outi Merisalolta. Merisalo tutki pergamenttia ja antoi siitä täydellisen kuvauksen (pdf).

Mistä pergamentti on alun perin kotoisin, professori Merisalolla ei ole tarkempaa tietoa. Se on todennäköisesti peräisin Keski-Italiasta, Toscanasta, Umbriasta tai Rooman seudulta.

Pergamenttilehteen on kirjoitettu molemmin puolin kauniilla ja ammattimaisella käsialalla katkelma loppiaisen ajan yöjumalanpalveluksen lauluista. Lehti on kooltaan 45 kertaa 35 senttimetriä. - Kirjan piti olla iso, koska koko kuoron piti nähdä, mitä siihen oli kirjoitettu, professori Merisalo kertoo.

Kirjastoon pergamentti on saatu lahjoituksena. Sen lahjoitti fil.kand. Stina Vilén, joka oli ostanut sen Firenzestä 1958. Lahjoituksen välittäjänä oli toiminut dosentti Mauno Jokipii ja kirjaston silloinen johtaja Pekka Raittila oli kuitannut sen saaduksi 1.9.1958. Nämä tiedot oli kirjattu pergamentin suojapaperiin.

Käsikirjoitus on ollut kaikkien nykyisin kirjastossa töissä olevien tietämättä vuosikymmeniä hyvässä tallessa kirjaston arkistoholvissa ns. myrkkykaapissa, jossa säilytetään käyttökiellossa olevaa aineistoa. Pergamentti "löytyi uudelleen" Aleksis Kiven päivänä 10.10.2008. Pergamentti tullaan konservoimaan varojen salliessa.

Pergamenttisivu

Tietoa pergamentista:

• Materiaali: Pergamenttia eli käsiteltyä nahkaa käytettiin vielä 1400-luvulla. Paperi, joka on halvempi materiaali, syrjäytti melko lopullisesti pergamentin kirjojen materiaalina 1400-luvun toisella puoliskolla.
• Kirjoitustapa: Kirjoitettu käsin. Kirjapainotaito levisi vasta 1400-luvun puolivälin jälkeen.
• Kirjasintyyli: Paikantaa lehden Italiaan. Kirjoitettu italialaisella goottilaisella littera textualis formata rotunda -kirjoituksella, jota käytettiin erityisen juhlallisten ja arvokkaiden kirjojen kirjoittamiseen. Oli käytössä 1300-luvun puolivälistä 1500-luvun alkupuolelle.
• Koristelu: Vaatimaton. Sinisiä ja punaisia alkukirjaimia, jollaisia käytettiin 1400-luvun puolessa välissä, joskus aikaisemminkin.
• Nuottiviivasto: Neliviivainen nuottiviivasto viittaa viimeistään 1400-luvulle. Nykyisin käytössä oleva viisiviivainen yleistyi Ranskan ulkopuolella vasta vähän myöhemmin.
• Aiempi tutkimus: Eri maiden käsikirjoituksista tehdyt kuvalliset luettelot. Niihin on kerätty käsikirjoitukset, joissa ilmoitetaan käsikirjoituksen ajankohta, paikka ja kirjuri, tai joku näistä tiedoista.
• Hankaluuksia: Ei tarkempaa tietoa alkuperäisestä kirjoitus- tai sijaintipaikasta. Samantapaisia tekstejä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ei mainintaa pyhimyskalenterin mukaisista lauluista, jotka olisivat auttaneet sijaintipaikan määrittämisessä. On pyhimyksiä, joiden palvominen on keskittynyt jollekin tietylle alueelle tai johonkin tiettyyn kaupunkiin.
• Tiedeyhteistyö: Professori Outi Merisalon neuvonpito ranskalaisten ja italialaisten tutkijoiden kesken.
• Lisätietoa: Kuvailulehti (pdf).

Lähde:
Professori Outi Merisalo, Jyväskylän yliopisto, kielten laitos, romaaniset ja klassiset kielet.