Arkkiveisut

Arkkiveisulla tarkoitetaan suppeaa, tavallisesti kahdeksanlehtistä ja 16-sivuista, puolen painoarkin laajuista julkaisua, johon sisältyy joko yksi tai useampi runomuotoinen virsi tai laulu. Arkkiveisuja tunnetaan Suomessa 1600-luvulta lähtien.

Arkkiveisut olivat halpoja ja nopeasti tuotettuja julkaisuja, joita myytiin toreilla ja markkinoilla. Ne kirjoitettiin ennalta tunnettujen laulujen, kuten virsien ja kansanlaulujen sävelmiin. Halvan hinnan takia tavallisella kansallakin oli varaa ostaa niitä. Kirjallisuudenlajina arkkiveisuja on usein pidetty vähäarvoisina. Ne olivat kuitenkin almanakkojen ja uskonnollisen peruskirjallisuuden ohella rahvaan yleisimmin omistamia painatteita.

Aluksi arkkiveisujen aiheet olivat hengellisiä, mutta maallisten aiheiden määrä kasvoi räjähdysmäisesti 1800-luvulla kirjoitustaidon leviämisen myötä. Aiheina olivat usein rikokset ja onnettomuudet, sodat, ennustukset ja yksittäisten henkilöiden vaikeat elämänkohtalot. Erityisen suosittuja olivat erilaiset rakkauslaulut. Veisujen kirjoittajat olivat pääasiassa miehiä.

Arkkiveisujen kulta-aika oli 1870-1920. Niiden merkitys väheni sanomalehtien yleistyessä, jolloin ne menettivät asemansa uutisten välittäjänä.

Kirjastossa on lähes 1300 arkkiveisun kokoelma. Katso myös Arkkiveisut (pdf).

Lähteet:

Tuija Laine, Arkkiveisut teoksessa Vanhimman suomalaisen kirjallisuuden käsikirja, 1997

Kynällä kyntäjät: kansan kirjallistuminen 1800-luvun Suomessa,  2013