Juhlaruno 100-vuotiaalle

Runoilija Harry Salmenniemen kirjaston 100-vuotisjuhlaan kirjoittama juhlaruno


Elävät kirjat

Ilmassa väreilee kaksi nidosta,
molemmat lihaa ja terästä

Ensimmäisen näemme alhaalta,
toisen korkealta viistosta

Kolmannen (jota ei ole)
näemme sisältä

Kuulemme veren huminan
Kirja on taiteltu lasista,

se hohtaa maiseman läpi
Tuuli on täynnä lunta,

ja lumi on pimeää
kirjoitusta vasten

Lumi on ote teoksesta,
ja teos on ote lumesta

Katsomme kirjaa korkealta,
ja se on hyvin pieni

Tutkimme sitä läheltä
mutta emme hahmota sen muotoa

Valkoinen hohtaa sanojen paikalla
kaihdinten välissä kuin nuotit

Kartat
lupaavat että jossakin on maisema

tämän maiseman takana,
syvempi ja ulottuvampi

tiheä
kuin suoni

Tähän kirjaan merkitään tietoa
tästä kirjasta pyyhitään tietoa pois

Näemme neljännen teoksen
(jota ei ole)

kolmannen sisällä
(jota ei ole)

Käsi nousee lumen keskeltä,
lumi hohtaa valossa kuin siru

Käsi etsii kohtaa johon tarttua
Sivu välähtää näytöllä

ja katoaa palatakseen jälleen
Käsi nousee mustana kuin aalto

Se ei vie kirjaa pois,
vaan silittää sen höyheniä

Katsomme miten käsi
(jota ei ole)

silittää teosta
(jota ei ole)

voimme katsoa näkyä
liikkumatta

voimme tutkia karttaa
kuin nuotteja

voimme katsoa sivua
kunnes tuuli kääntää eteemme uuden

Katso näyttelijä Mari Rouvalan esitys juhlarunosta kirjaston 100-vuotisjuhlassa 16.11.2012.