Juhlaruno 100-vuotiaalle
Runoilija Harry Salmenniemen kirjaston 100-vuotisjuhlaan kirjoittama juhlaruno
Elävät kirjat
Ilmassa väreilee kaksi nidosta,
molemmat lihaa ja terästä
Ensimmäisen näemme alhaalta,
toisen korkealta viistosta
Kolmannen (jota ei ole)
näemme sisältä
Kuulemme veren huminan
Kirja on taiteltu lasista,
se hohtaa maiseman läpi
Tuuli on täynnä lunta,
ja lumi on pimeää
kirjoitusta vasten
Lumi on ote teoksesta,
ja teos on ote lumesta
Katsomme kirjaa korkealta,
ja se on hyvin pieni
Tutkimme sitä läheltä
mutta emme hahmota sen muotoa
Valkoinen hohtaa sanojen paikalla
kaihdinten välissä kuin nuotit
Kartat
lupaavat että jossakin on maisema
tämän maiseman takana,
syvempi ja ulottuvampi
tiheä
kuin suoni
Tähän kirjaan merkitään tietoa
tästä kirjasta pyyhitään tietoa pois
Näemme neljännen teoksen
(jota ei ole)
kolmannen sisällä
(jota ei ole)
Käsi nousee lumen keskeltä,
lumi hohtaa valossa kuin siru
Käsi etsii kohtaa johon tarttua
Sivu välähtää näytöllä
ja katoaa palatakseen jälleen
Käsi nousee mustana kuin aalto
Se ei vie kirjaa pois,
vaan silittää sen höyheniä
Katsomme miten käsi
(jota ei ole)
silittää teosta
(jota ei ole)
voimme katsoa näkyä
liikkumatta
voimme tutkia karttaa
kuin nuotteja
voimme katsoa sivua
kunnes tuuli kääntää eteemme uuden
Katso näyttelijä Mari Rouvalan esitys juhlarunosta kirjaston 100-vuotisjuhlassa 16.11.2012.